sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Vauvan hankinnat



Heippahei! Vihdoin ja viimein pieni kurkistuskierros vauvan hankintoihin ja niistä kumpuaviin ajatuksiin. Saanen esitellä meidän tulevat menopelit, Emmaljungan (2011?) Duo Edget. Oon kauan aikaa jo haaveillut Emmaljungista, tosin niistä uudenkarheista ja hintavimmista. Lopulta kuitenkin löydettiin nämä niin edulliseen alle 300€ hintaan ratasosan kanssa, joten eipä siinä tarvinut enää kauaa miettiä otetaanko vai ei. Siistit, ehjät ja ainakin kuulemani sekä lukemani mukaan tykätyt perusvaunut. Sen syvällisempiä lisätietoja en juuri osaa näistä kertoa, mutta kuvasta lienee välittyvän oleellisin. Hommasin vain uuden paksumman Emmaljungan vaunupatjan, PaaPiin vaunuverhon, turkoosin sadesuojan ja Skip Hopin mustan hoitolaukun. Onpa sitten ainakin tilaa vauvan tykötarpeille jos isken tavarakoriin kauppakassin. 




Ikean perus pinnasänky, vanupatja ja äitiyspakkauksesta tullut Familonin peitto. Sain tapani mukaan päänvaivan jo pelkästä reunapehmusteesta. Ensin mietin pilvikuvioista, sitten täysin valkoista ja lopulta halusinkin jotakin särmää. Lopulta sitten ihastuin tuohon NG Babyn Circus-reunapehmusteeseen. Eipä aikaakaan niin iski rouva sävysävylle murhe siitä, mistä nyt löydetään sitten reunapehmusteeseen mätsääviä lakanoita. No onneksi niitä kovan etsimisen jälkeen kuitenkin löytyi ja rauha laskeutui maahan! Tuo suloinen unipesä löytyi paikallisesta Viivi&Vilpertti lastentarvikeliikkeestä ja kuvan käsityöt on pojan tulevan kummitädin taideteoksia! Näytti peti niin kovin tyhjältä niin pitihän sinne joku saada köllöttämään vielä ennen pojan tuloa. Siihen en sitten otakaan kantaa, missä meillä tullaan nukkumaan ja miten. Sitä kun ei tiedetä vielä itsekään eikä olla vedetty vielä mitään sen suurempia linjauksia asiasta toistaiseksi. Eiköhän se sitten selviä mikä on meille paras ratkaisu. 

Tämä Babybjörnin Balance soft-sitteri oli itse asiassa meidän ensimmäinen hankinta ja tilattiin se suurinpiirtein seuraavana päivänä plussauksen jälkeen. Okei ei nyt ihan, mutta melkein. Muistan, että tämä oli jossakin hyvässä alennuksessa ja perustelin tietysti sillä, että se on tilattava heti! No onneksi tilattiin, sillä ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että kyllä sille on käyttäjäkin tulossa. (*Lue syntymään asti skeptinen...) Värimaailmaltaan piti tietysti saada taas hillitty ja hallittu. Tästä olen myös kuullut paljon kehuja, joten uskalsin tilata.
























Turvakaukalohankinnassa päädyttiin tähän Maxi-Cosin CabrioFixiin jalustan kanssa. Ei luonnollisestikaan ole käyttökokemuksia, mutta tämä ainakin vaikuttaa näppärältä ja kevyeltä. Siitä päästäänkin siihen, että on tämä kyllä yhden sortin valintojen maailma. Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä on tarjolla. Sitten täytyis vielä koittaa miettiä, mitä me mahdetaan tarvita ja mitä hankitaan sitten vasta jos näyttää siltä, että tarvitaan. Tähänkin toivoisin sellaista konkreettisempaa ohjekirjaa esikoistaan odottaville. Netti on toki pullollaan kaikenlaisia listauksia, mutta kun yhdelle toinen juttu on ollut ehdoton ja toiselle täysin hutiostos. Kokeilemalla ja pikkuhiljaa, eiköhän tämä tästä.



Sitten on tietysti hankittu myös kaikkea muuta mahdollista. On harsoja, tutteja, rintapumppu, liivinsuojuksia, voiteita, vanulappuja ja pumpulipuikkoja. Helistimiä ja puruleluja. Vaippa- ja kylpyhommia. (Joista tulossa myöhemmin juttua!) Ai niin ja niitä vaatteita, kyllä niitä pitäisi olla ihan piisalle. On vaan niin vaikea arvioida tarpeita (Joten turvakäyttäytyjä mieluummin yliarvioi...) ja mahdotonta tietää, kuinka nopeaa hän mahtaa kasvaa. Vaatekaupoilla eksyn edelleenkin hypistelemään tyttöjen vaatteita, koska ne vaan vetää puoleensa enemmän. Niissä on pitsiä, kukkasia ja röyhelöitä. Kyllä te tiedätte! Poikien osastolla lähinnä nalleja, raitoja, laivoja ja kaloja. Ihan kivoja joo, mutta en panisi pahitteeksi vaikka valikoimista löytyisi vähän enemmän valinnanvaraa. Nettikaupoista toki löytyy sitten vaihtoehtoja ja kirppareilta oon tehnyt paljon hyviä löytöjä. Tämmöstä tällä kertaa ja tosiaan ne jutut, jotka jäi uupumaan tästä postauksesta tulee näkymään varmasti täällä vielä myöhemmin.

Kuulisin mielläni mitkä hankinnat teillä on ollut hittejä, entä tuliko huteja? 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Raskaudelta kaiken sain 2




Varoitus! Tämä teksti ei sisällä pelkästään jäämiä huumorista vaan myös rippeitä nuoren naisen, tulevan äidin itsetunnosta. On käsitelty samalla linjastolla rehellisyyden, vitutustuskäyrän, suorapuheisuuden ja kaunistelemattomuuden kanssa. Saattaa kuitenkin sisältää pieniä määriä silmäkulman pilkettä, tilannekomiikkaa, itseironiaa, vaiettuja "salaisuuksia" ja jotakin semmoista mihin voi toivon mukaan samastua. 

Ja heti näin alkuun täytyy myös varmasti selventää, että lapsi on ihme ja lahja. Lapsia ei tehdä, vaan lapsia saadaan ja silloin täytyy tähtien olla kohdallaan. Liian moni joutuu kärsiä lapsettomuudesta ja sen tuomasta tuskasta, näin ollen siis tunnen aina piston sydämessäni kun alan valittaa tätä ikuista itkuvirttäni tästä ihanan kamalasta odotusajastani. Haluan kuitenkin kantaa korteni kekoon ja kertoa rehellisesti mitä raskaus voi olla, vaikka lapsi olisikin erittäin suuresti toivottu ja haluttu. Tunnen syvää kiitollisuutta, onnea ja olen ihan "vähän vaan" turhautunut tähän tämänhetkiseen olotilaan. Mitä sitä suotta kaunistelemaan tai piilottelemaan elämän tosiasioita. Kyllä minä olisin ainakin mielelläni vastaanottanut sen tiedon, että alapää voi turvota lähes umpinaiseen tilaan painavan vatsan toimesta. Siinä ei paljon Vau.fi-puhelinsovelluksen kannustukset jännittäviin seksiasentoihin juuri lämmitä. "Suuri vatsa tuo vain jännitystä, kokeilkaa jotakin aivan uutta." En nyt koe tarpeelliseksi avata tähän enempää raskauden aikaisesta seksielämästämme, mutta ymmärrätte varmaan mitä haen takaa. 

Raskaus on joillekin elämän ihaninta aikaa, pyöristyvän vatsan innokasta kasvatusta ja naisellista hehkua. Onni heidän puolellaan, ihanaa! Kyllä minäkin olisin voinut pukeutua kauniisiin mammaleninkeihin ja trendikkäisiin shortsipukuihin. Jostakin kumman syystä löysin itseni kuitenkin jättikokoisesta yöpaidasta, pelishortseista, löysistä paidoista, kiristysnauhattomista tuulihousuista ja ihan vaan silkasta alkukantaisesta alastomuuden autuudesta. 

No sitten raskaus voi olla aika paljon muutakin mukavaa. Se voi olla aamuisin kestolimakurkkuista sappinesteen oksentamista ja öisin närästyksen tahdittamaa. Ahdistavia raskausarpia jokaista taivetta, reikää ja raajaa myöten. Ei varmaan tarvitse avata yhtään enempää. Ummetusta ja ripulia vuoron perään. Karmivan kamalaa turvotusta päästä varpaisiin. "Onpa hyvä, ettei oo ollu niin kuuma kesä. Vois olla tukalaa turvotuksen ja muun kanssa." Niin no minähän varmaan turpoaisin vaikka olisi pakkasta. Se lienee selittävän jotakin kun Crocsit kiristää viileänäkin päivänä ja tekisi mieli vetää pussi päähän. "Onkos sun kasvotkin turvonneet?" Mm, kyllä. Kyllä kuulkaa niin paljon etten ole eläissäni tuntenut itseäni näin rumaksi.

En kykene pukemaan itse sukkia jalkaan, koska en vaan taivu enkä yletä. Yhtenä päivänä tosin kävin niin kuumana, että ähkin itse sukat väkisin jalkaan. Sen jälkeen tajusin, että hitto kun kiristävät. Noh, näppäränä naisena sitten otin vaan Fiskarsit käteen ja saksin molemmista sukista varret auki. Johan helpotti! Sama homma on pukemisen kanssa. Housut on kaikista vaikeimmat, kiitos häpyluuhun kohdistuvan liitoskivun. Sängyssä hyvän asennon löytäminen, järjetön hikoileminen ja yleinen levottomuus. Jokailtaiset toiveet siitä, että oi jospa se lapsivesi tänä yönä mennä lorahtaisi. Todellisuudessa odotan sitä lorahdusta varmaan vielä elokuun lopulla. Tiskaaminen sattuu selkään ja pojan möyrimiset painavat jo niin uhkaavasti virtsarakkoa, että täytyis varmaan iskeä jo kovaa kyytiä Tenat housuun ennen kuin vahinko sattuu. 

Ei huvita mennä kyläilemään, kauppaan, illanistujaisiin tai ylipäätään ihmisten ilmoille. A) Siksi koska tuntuu ettei hengitys kulje. B) Äitiysvaatteetkin kiristää, mahaa ei saa peitetyksi enää juuri millään ja kaikki näyttää ihan kamalalta. C) "Jos voit maata, älä seiso. Jos voit seisoa, älä istu." Mun ei tarvi istahtaa kun 5-10 minuutiksi ja jalat on turvonneet kuin ankan räpylät. Ei sinäänsä huvita mennä pyörimään kenenkään lattialle makuuasentoon toistamaan sellaista hyvänmielen raskausmantraa "Kyllä minä selviän, kyllä minä selviän, kyllä minä selviän, kyllä me selviämme..." D) En jaksa enää vastata yhteenkään kysymykseen, vastaanottaa "Nauti nyt vielä kun voit!"-kommentteja (Kokeile perässä 153cm pituutta ja yli 20 raskauskiloa ja kerro nautitko...) tai kuulla siitä kuinka turvonnut ja valtava olen. Kyllä, olen juu. E) Autossa istuminen on tuskallista, koska maha painaa alaraajoja = turvotus, ahdistus ja huono olo. F) Vaaputan ja näytän siltä, että räjähdän käsiin. G) Itsetuntoni ei voi hyvin. Tissit roikkuu, maha roikkuu, perse roikkuu, kädet roikkuu ja c'moon oon vasta 20v. Ymmärrän varsin hyvin miksi monet ihmiset eivät halua ryhtyä tähän puuhaan näin nuorena. H) Hikoiluttaa pelkkä puhuminen. Kun on käynyt suihkussa ja kuivannut hiukset saattaa tuntua siltä, että se hiusten kuivaus oli ihan liikaa ja pitäisi mennä taas uudestaan suihkuun. Johan siinä taisikin tulla muutama selitys sille miksi neljän seinän sisällä on oikeastaan ihan hyvä olla. 

Kaikista hauskinta tässä on se, että kun tuli raskaaksi luuli tietävänsä mitä odottaa. Olin lukenut niin miljoona teosta aiheesta ja oikeasti vasta nyt tajuan mitä niissä kirjoissa on haettu takaa. Oon katsonut Youtuben ihmeellisessä maailmassa synnytyskertomuksia, odotukset vs. todellisuus-videoita, raskauskuulumisia ja kaikkea mitä nyt olen sattunut irti saamaan. Nyt ymmärrän jo niin paljon paremmin. Täytyy sanoa, että on tämä kyllä yhden sortin matka ja välillä saa pitää kyllä kynsin hampain nutustansa kiinni jos meinaa pysyä mukana. Oppii kyllä väkisinkin itsestään ja toisesta.

Onko siellä ruudun takana kenties joku joka pystyi samastua mun fiiliksiin?