sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ajatuksia raskaudesta ja imetyskorusta


Vasta vähän aikaa sitten olen oikeasti antanut luvan itselleni nauttia siitä ajatuksesta, että meillä odotetaan vauvaa. Sisäistänyt sen, että muutaman hassun kuukauden päästä meistä tulee pieni perhe. Koko tämä kevättalvi on hujahtanut ihan silmissä. On ollut töitä, koulua, harjoittelua ja muuttopuuhia. On ollut paljon hyviä päiviä, mutta myös niitä huonompia. Niitä päiviä kun ei vaan kertakaikkiaan ole jaksanut yhtään mitään ja sekös on käynyt luonnon päälle. Toisaalta nyt jos joskus on kuitenkin parempi kuunnella omaa kehoa ja jaksamistaan. Niin olen myös joutunut tekemään ja näin jälkeenpäin ajateltuna se on ollut kyllä joka kerta oikea ratkaisu. 

Nyt kun raskausviikkoja on 22 fiilikset on jo paljon todellisempia. On ihana tuntea, kun vatsanpohjassa muljahtelee ja tuntuu pienenpieniä potkuja. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että on tämä kaikki fyysinen muutos tullut osakseen vähän yllätyksenä. Kun huomaa että kummallista mönjää vuotavat tissit eivät enää mahdukaan liiveihin ja takapuolta saa survoa housuihin. Vähintään yhtä hehkeältä tuntuu katsella omia jalkoja. Voisin lyödä vetoa, että pylväitä muistuttavilla pohkeillani ja perunapeltoa jäljittelevillä reisilläni on joku nesteenkeruun kilpajuoksu meneillään. En kyllä aina tahdo muistaa sitäkään, etten enää mahdu niin pienistä väleistä tämän alati kasvavan vatsani kanssa saati sitomaan kengännauhoja niin, että saisin samalla henkeä. Kaikista hauskinta on huomata kävellessä, että totta tosiaan se vaaputus vain tulee luonnostaan vaikka sitä ei tiedostakaan. Saas nähdä kykenenkö kesällä enää mihinkään temppuihin...
































Ja mitä tulee sitten taas pääkopan sisältöön, niin kyllähän siellä hyörii ja pyörii sitä sun tätä. Paljon kysymyksiä, ajatuksia, tunteita, mielipiteitä, vertailua ja itsekritiikkiä. Toisaalta taas sellaista luottavaisin mielin seilaamista, haasteisiin heittäytymistä ja omiin kykyihinsä uskomista. Luulen, että tämä nyt vain on sellainen ajatusviidakko joka jokaisen täytyy käydä lävitse omalla tavallaan. Huomaan kyllä olevani ailahtelevainen ja hyvinkin suora. Välillä tuntuu kaatuvan kuppi nurin niin pienestä, että aivan jälkeenpäin naurattaa. Viimeksi tänään itkin ja nauroin hysteerisesti ihan vain, koska joku väsymys-kiukutus-ahdistus-ärsytys-puuska lennähti ylitse. Siinä mielessä pidän ajatuksesta kuukautiset. En siis sen tähden, että kaipaisin sitä vatsakipua ja verilöylyä vaan sitä, että silloin ymmärrän mitä mussa tapahtuu ja miksi. Nyt tässä tuntee olevansa itsekin ihan pihalla, kun saattaa räjähtää koska tahansa ja hyvin kiivaastikin. Ennen kuitenkin saattoi olla vielä se lyhyt sytytyslanka, mutta nyt en ole enää varma onko sitä ollenkaan...









Sellaisia päällimmäisiä ajatuksia mulla, mutta joko laitoitte merkille mun ihanan Raskauskeijulta yhteistyön merkeissä saadun Nature-malliston imetyskorun? Oon ihastunut siihen aivan täysin! Hillitty, hallittu ja maanläheinen. Imetyskaulakoru on silikoninen koru, joka antaa lapselle virikkeen imetyksen ajaksi ja auttaa keskittymään. Raskauskeijun imetyskorut ovat muuten suomalaista käsityötä ja valmistettu BPA-vapaista elintarvikesilikoni-helmistä. Näin ollen lapsi voi turvallisesti imeskellä, hypistellä ja pureskella sitä. Raskauskeijun nettikaupassa (klik) on paljon kaikkea ihanaa raskautta suunnitteleville, odottaville, imettäville, äideille ja vauvoille! Imetyskoruja löytyy monessa eri värissä ja mallissa, eli jokaiselle löytyy takuulla mieleinen! 

Nyt myös sinulla on mahdollisuus osallistua vapaavalintaisen Raskauskeijun imetyskorun arvontaan Instagram-tililläni @adeliinos, josta löydät myös tarkemmat ohjeet. Arvonta päättyy 3.4.2017 klo 21, joten käykäähän kurkkailemassa ja osallistumassa! 

Ihanaa tulevaa viikkoa ja auringonpaistetta päiviinne! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti