perjantai 3. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen neuvola



Eräänä päivänä sain sitten kerättyä kaiken rohkeuteni ja soitin sen ensimmäisen neuvola-ajan. Jopas oli jännää! Neuvolantäti sanoi puhelimessa, että olisi hyvä aloittaa vitamiinien, erityisesti foolihapon syönti ja minähän tarmokkaana tyttönä vastasin, että aloitettu on! Hyvä kun en samaan hengenvetoon sanonut, että valittuna on jo kaikki puudutteet ja seulonnatkin. En sentäs! Lopuksi hän vielä ilmoitti lähettävänsä postissa täytettävää paperia, jotta voimme sitten yhdessä tulevan lapsen isän kanssa pohtia tulevaa raskautta ja sen kulkua. Siis sillä hetkellä tajusin vasta ehkä ensimmäistä kertaa, että Santusta tulee isä enkä ehkä kestä! 

Sitten ne kaikki päivät tämän puhelun ja ensimmäisen neuvolakerran välisenä aikana vietinkin jotakuinkin  roskapalstafoorumeilla lukemassa ja toteamassa, ettei niiden mukaan ainakaan kukaan tässä maailmassa tule synnyttämään elävää, "normaalia" saati tervettä lasta. Siinäpä sitten lietsoin itseäni ja vajosin ilta toisensa perään yhä syvemmälle ajatuksissani.  Tähän väliin täytyy lainata pieniä pätkiä raskauspäiväkirjastani huonomuistisuuden tähden.

"Vaan eipä mene kauaa niin on jo ensimmäinen neuvola, joka tietysti jännittää ihan pirusti. Nimittäin ensi viikolla ja sitten pitää muistaa juoda litkiä, että saan pissanäytteen aikaiseksi. Sekin pelottaa! Mitä jos sieltä löytyykin joku hirviö tai vuosisadan pissaongelma?! Huomatkaa lievästi hysteerinen ensiodottaja. Sitten tietysti jännittää minkälainen suhde meille muodostuu sen terveydenhoitajan kanssa ja pystynkö kertomaan kaikki pelkoni ja toiveeni ääneen. Toisaalta, ihan niinkö mulla nyt olisi muutenkaan mitään suodatinta kun alan puhumaan omista jutuistani. Sitten tietysti jännittää miten tuleva isä käyttäytyy tällä ensimmäisellä yhteisellä neuvolakerrallamme, lähinnä siis jännitän sitä kuinka huumoriksi tämä neuvolakerta oikeen menee. Toisaalta, huumoria jos jotakin tässä koettelemuksessa tarvitaan! "

"Tervehdys täältä hämärästä sunnuntai-iltapäivästä. On tullut aika avata vähän fiiliksiä ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Ensinnäkin olen hirveän tyytyväinen, että selvisin siitä neuvola-aikaa edeltävästä työpäivästä, jonka lomassa koin jännityksen tuskaa. Sitten tietysti hermoilin pissahädässäni, että nyt kyllä pidätän sinne pissanäytteeseen saakka, ettei tarvitse ihan heti mennä uudelleen. Menomatkalla sitten siinä naureskeltiin toisillemme, että katsotaanpas nyt tarkasti ketä tuttuja on kylällä liikkeellä, että voi sitten ymmärtää ne pitkät katseet ja "Ahaa"-ilmeet paremmin, mikäli näin tulisi käymään. Noh, ketään tuttuja ei näkynyt lähettyvillä ja päästiin livahtamaan neuvolaan ilman "kiinnijäämistä"."

"Sitten saapui neuvolantäti käsi pitkällä ja hetken päästä oltiinkin jo täydessä töpinässä. Juteltiin niitä näitä ja olin aivan jäissä. Olin jännittänyt sitä päivää niin paljon, että hädin tuskin sain sanottua mitä halusin. Analysoivaan tapaani tietysti haistelin ensin tunnelmaa ja koitin tehdä jonkunlaista tyyppiarviota mielessäni. Tietysti turhauduin omasta mielestäni "joutaviin kysymyksiin" ja tietoiskuihin, jotka olen sisäistänyt jo erittäin hyvin ennen tätäkin. Ymmärrettäkööt, että kaikki eivät liiku niin selvillä vesillä kaiken maailman asioiden suhteen, joten onhan se hyvä kertoa kaikki rautalangasta väännettynä. Sitten päätettiin koittaa etsiä sydänääniä. Vanhat rätisevät laitteet ja yksi vainoharhainen makuuasennossa. En olisi kyllä ikinä uskonut, että sieltä löytyy yhtikäs mitään ääntä tähän hätään. Vaan niinpä löytyi! Pari hetkellistä sykesarjaa, jotka viittasivat kyllä varmasti sisällä kasvavaan ihmeeseen. "Kyllä tässä nyt ollaan aika varmoilla vesillä..." Niin tuon kun  nyt uskoisi, eikä eläisi jatkuvassa kauhuntasapainossa, että mitä jos ja entä jos ja...."

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Oli se kyllä ihmeellistä kuulla vauvan sydänäänet! Kokemus oli siis positiivinen eli ei ollenkaan niin kamalaa mitä ajattelin. Myönnettäkööt, että kyllä pelkästään verenpaineen ja hemoglobiinin mittaaminenkin tuntuu vielä vähän jännittävältä. Unohtamatta sitä purkkiin pissaamista. En ole kyllä oikeastaan varma jännittääkö siinä enemmän se itse toimenpide vai toimenpiteen lopputulos. Taisinkin jo mainita sen pelon siitä vuosisadan pissaongelmasta...

Herättikö ensimmäinen neuvola teissä yhtä voimakkaita pelon/helpotuksen tunteita? 

8 kommenttia:

  1. Voi että... itku meinas tulla! Oikein ihanaa raskausaikaa sulle ja tulevalle isälle ♡

    VastaaPoista
  2. Susta tulee varmasti aivan ihana äiti!♥ Tai no, oothan jo tavallaan! :-D Ihana lukea näitä vauva- ja raskaushöpinöita, itsekin vauvakuumeilen kovasti mutta vauvaelämä siintää vielä monen vuoden päässä. Asiasta kukkaruukkuun, muistelin että opiskelet lastenohjaajaksi? Osaatko kertoa siitä jotain, miten kauan se kestää ja miten missä ja milloin?! Terkuin Plan B:tä ja Plan C:tä suunnitteleva, yliopistoon pääsemättömyyttä pelkäävä! :'D Ja onnea ja siunausta loppuraskauteen molemmille teille! :')♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoista! <3 Oi, tiedän niin! Vauvakuume on varmaan sammumaton vaiva tai vaikka se hetkeks laantuis niin varmasti iskee uudestaan! :D Joo opiskelen lastenohjaajaks, eli näyttötutkinto-opiskeluna kestää 2 v. lukiopohjalla varsinaiset lähipäivät ja jos saa tehtyä harjottelut/näytöt samalla niin sitten olis niinku valmis paketti! Mulla nyt toki jää vielä avoimeks ens lukukausi, mutta täytyy kattoa sitä sitte! Ite opiskelen tuossa Kaustisen kristillisellä opistolla, mutta ymmärtääkseni opistoja on vähän siellä sun täällä missä lastenohjaajia koulutetaan! Voin suositella lämpimästi! :)

      Poista
    2. Hei kiitos paljon, tää selkeytti asiaa! :-)

      Poista
    3. Ollos hyvä vain ja jos ikinä tulee mitään lisää kysyttävää, niin anna tulla! Autan mielelläni, jos vain voin. :)

      Poista
  3. Moikka Emma, pakko oli tulla vain huikkaamaan, että on tullut siirryttyä sun matkassa tänne uuten blogiinkin. Pidän niin sun tavasta kirjoittaa, joten kiva päästä seurailemaan teidän ihanaa uutta elämänvaihetta, vaikkei tämä aihepiiri itselle vielä ajankohtainen olekaan.

    Ja sylintäydeltä onnea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei ihana Kirsi! <3 Ihanaa, että löysit tiesi tänne ja kiitos ihan hirmuisesti kauniista sanoista! :)

      Poista