torstai 23. helmikuuta 2017

Ihanan kamalat raskausoireet


AAMUPAHOIHVOINTI, OKSENTAMINEN & ÄLLÖTYS - Lähdetään heti herkullisimmasta liikkeelle, eli aamupahoinvoinnista, joka ei tosin aina katsonut vuorokauden aikaa eikä paikkaa kohdallani. Pahinta se kuitenkin oli heti aamusta kun nousin sängystä ylös ja toinen aalto iski yleensä sitten kun pääsin töihin. Kuinka lystikästä! Luonnollisesti valmistauduin pelkäämään tulevaa työpäivää jo edeltävänä iltana ja näin ollen nukuin aivan levottomasti. Pelkäsin niin hirvittävästi sitä ajatusta, että se oksennus voi lentää koska tahansa! Kyllähän se rupesikin lentämään milloin missäkin. Kotona, töissä ja ravintolassa. Yhtenä kauniina päivänä työpaikan veskistä oli tietysti palanut lamppu ja minä kirjaimellisesti juoksin sinne oksentamaan. Luojalle kiitos, että osuin pönttöön. Kun pääsin valon äärelle ei ollut kovin mieltä ylentävää kurkistaa peilistä. Ripsivärit valuivat poskilla, silmät kirkuivat punaisina ja hiusten latvoissa oli se aamuinen marjasmoothie. Onneks tämä vaihe on ohitettu tältä erää...*kop, kop* 

VÄSYMYS - Iski myös varhaisessa vaiheessa. Suurinpiirtein kaikki vireä toiminta vaihtui nukkumiseen, lepäämiseen ja torkkumiseen. Ihan vain, että jaksaisi tehdä kaiken välttämättömän. Tätä onkin jatkunut aivan alusta asti tähän päivään ja saa nähdä koska ottaa helpottaakseen. Viime päivät tosin ovat olleet historiallisia, päikkärittömiä päiviä. Olisikohan tämä lupaus energisemmästä keskiraskaudesta? Toivon todella niin. 

KUPPIKOKO VAIHTOON - Ensiksi aristi, sitten turvotti ja nyt kutisee! Muistan vielä lukiossakin narisseeni pienestä rintavarustuksestani, joten vihdoin on varmaankin aikani vaieta asian osalta tältä erää. Mulla on vihdoin ja viimein tissit! Voisin melkein järjestää jotkut juhlat ja leipoa vaikka tissiaiheisia kuppikakkuja. Okei, okei...Niin ja kun siis otetaan huomioon, että jos lähtökohta on lähes vajaa A-kuppi, niin kyllähän sen jälkeen kaikki omaa kouraa suurempi tuntuu suurelta. Entäs sitten tämä hillitön nännikutina?! Voi kun mieleni tekisi Bebanthen-salvanaamioiden sijasta hinkata jollakin kunnon juuresharjalla näitä...Tähän väliin haluan muistuttaa, että olen kyllä varoittanut sivupalkissa ällöttävistä yksityiskohdista ja huumorin jäämistä. 

TURVOTUS  & NÄRÄSTYS - Turvotusta on vähän joka puolella, lähinnä tuo vatsa nyt on ollut tuollainen möllykkä. Nyt se onneksi saanut vähän muotoa, joten oletan että näytän tai ainakin pian näytän siltä, että olen raskaana enkä vain keskivartalolihavuutta tavoitteleva. Äkkiäkös sitä nestettä kerääntyy vähän joka puolelle kun korvaa reippailut sänkyyn kömpimisellä ja unohtaa juoda tarpeeksi! Olen koittanut kunnostautua ja nyt olo onkin jo parempi! Närästys on yllättänyt moneen kertaan jo nyt, mutta onneksi aika äkkiä huomaa mitkä ruoka-aineet eivät vain sovi. Välillä tosin sekään ei ole riippuvainen tekijä, vaan saattaa kertakaikkiaan vaan närästää! Onneksi on ystävämme Rennie. 

RUOKAHALUTTOMUUS & HIMOT  - Lähes koko ensimmäinen kolmannes meni sitä sun tätä-ruokavaliolla. Olen lähinnä liponut Amppari-mehujäitä, nakertanut näkkäriä, herkutellut kuivatuilla luumuilla, hörppinyt mehukeittoa ja syönyt kaikkea sellaista mikä on sisällä pysynyt! Suolaisen himo on iskenyt pahimpana ja toisena paholaisena salmiakki. Voisin syödä sitä kokoajan, mutta on täytynyt rajoittaa. Ihan tämänhetkisen suosituksenkin vuoksi. Täysin salmiakitta en kuitenkaan ole ollut ja mikäli joku kauhistui kankeaksi niin kyllä, olen lukenut useampaan otteeseen sen artikkelin, jossa mainitaan glykyrritsiinin mahdollisesta vaikutuksesta lapsen keskittymiskykyyn. Kohtuus kaikessa, sanon minä! 

PISSAHÄTÄ - Lieneekö suurimpana syynä runsaampi juominen, hormonit vaiko virtsarakkoa painava kohtu? Oli miten oli, usein tunnuin heräilevän yöllisille vessareissuille. Tätä teen tosin edelleenkin vaihtelevasti...

ALAVATSAN REPÄISYT & NIPPAILUT - Liian äkkinäiset liikkeet tai sängyssä pyörähtäminen on saanut aikaan repäisyltä tuntuvia nopeasti ohimeneviä kipuja, jotka varmaankin vain kertovat kohdun venymisestä. Samoin pienet nippailut, oudot tuntemukset  ja sukkapuikkokivut kohdun ja vatsan seutuvilla. 

KUUMA! - Ahdistus, hiki, kuuma! Nytkö se veren määrä sitten kasvaa? 

YLITUNTEELLISUUS & ITKUHERKKYYS - Kyllä kuulkaa yks sun toinen asia on tuntunut niin liikuttavalta ja on tullut itkeä vollotettua vaikka mille! Jatkuva halipula, silityspula ja rakkauspula (?). Oi hormonit, sanokaa että se en ole minä joka on sekaisin vaan te! 

ALASELÄN KIVUT - Ihana iskias, joka iskee töitä tehdessä, makuuasennosta noustessa, aamulla, illalla tai oikeastaan ihan milloin tahansa. Välillä vähemmän, välillä niin kovaa että sängystä nouseminen on haastavaa. Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä vahvistamaan selkää odottaville sopivilla liikkeillä. Se kun vain tuppaa niin helposti unohtumaan...Vähän niin kuin tuo venyttelykin...


Minkäslaisia ihania tai vähemmän ihania oireita teidän ensimmäinen kolmas toi tullessaan? 

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kaksi viivaa


Antakaas kun kerron, miten se kaikki sitten alkoi. Suokaa anteeksi häveliäisyyteni, jospa aloitetaan siis kuitenkin vain niistä kahdesta maagisesta viivasta, jotka näkökenttääni ilmestyivät 20-vuotissyntymäpäivänäni joulukuun kolmantena päivänä. Siis sinä samaisena päivänä kun täti punaisen oli määrä tulla, mutta minähän en tapani mukaan jäänyt odottelemaan vaan tuijotin testiä katse naulittuna ja hetken päästä toinen viiva sai vierelleen kaverin. Aloin tuntea levottomuutta ja huutelin vessan lattialta: "Tuu tänne! Kato tätä, meille tulee vauva!" Hyvin pikaisesti toki lisäsin jokaiseen ajatukseeni ja sanomiseeni etuliitteen ehkä.

Ei tirahtanut sitä onnenkyyneltä suurista vauvatoiveista huolimatta, eikä mieltä kyllä vallannut myöskään pakokauhu. Taisin kerrankin kohdata jonkun asian järjellä vai olisikohan tosiaankin voinut käydä niin? Sillä samaisella sekunnilla ryhdyin suojelemaan itseäni ja vakuuttelin itselleni, ettei vielä ole aihetta juhlaan, sillä tässä voi tapahtua vielä ihan mitä tahansa. Ei mennyt montaa minuuttia niin olin jo selannut läpi keskenmenot, tuulimunat, kohtukuolemat ja kaikki muut "kamaluudet". Näin meilläpäin rauhoitetaan mieli...Eh,eh..Voin sanoa, että ne kaksi viivaa teki musta aika paljon muutakin kuin "helpottuneen". Tietysti koettiin samalla hirveän suurta kiitollisuutta ja onnea, mutta joku järjen ääni mut palautteli maan pinnalle. Tiedättekös, kun ei halua innostua liikaa jos joutuukin pettymään.

Ei siinä sitten toki taas kauaa mennyt kun annoin itselleni luvan vähän keuliakin tällä asialla. Ryhdyin tietysti oitis selaamaan vaunuja, turvakaukaloita, pinnasänkyjä, sittereitä ja kaikkea muuta yleishyödyllistä. Viikkoja oli sillä hetkellä viisi ja peto oli jo suhteellisen irti. Samoihin aikoihin aloin myös stressaamaan, että miten ihmeessä pääsen livahtamaan ensimmäiselle neuvolakäynnille niin, ettei koko kylä saa tietää tästä ilouutisesta. Entä mites sitten kaikki testit, neuvolakäynnit, jalkovälin sorkkimiset ja ultrajännitykset? Miten ikinä tuun selviämään tästä koko keissistä?

Oikeastaan kuitenkin kaikista eniten odotin sillä hetkellä kuitenkin sitä, että joku oikeasti sanoo mun olevan raskaana ja kertoo missä mennään. Niin ja todistaa ultralla sen, että mun sisällä kasvaa oikeasti pieni ihminen, meidän vauva! No entäs sitten tämän kaiken salailu? No arvatkaa vaan, kuinka vaikeaa se oli? Oikeasti oli tarkoitus kertoa molempien perheille ja lähimmille kavereille vasta ensimmäisen ultran jälkeen, mutta eihän siitä mitään tullut! Minä kun itkeä vollotin ja kärsin pahaa oloa koko jouluaaton. Eipä siinä paljoa tarvinut selitellä ja niin olinkin jo paljastanut koko homman.


  Mites te muut plussanneet, mitä tunteita se teissä/puolisossa herätti?

maanantai 20. helmikuuta 2017

T E R V E T U L O A !



On koittanut se hetki, jota olen elämäni odottanut. Minusta tulee äiti! Täten haluan julistaa Pikkuvarpaita-blogin avatuksi ja toivottaa teidät erittäin lämpimästi tervetulleeksi seuraamaan matkaani kohti äitiyttä, vauva-arkea ja pienen perheen elämää. Valitan, tähän väliin en voi lisätä sitä yleistä "tästä ei sitten tule mikään vauvablogi"-fraasia, sillä tästä nimenomaan varmastikin tulee sellainen, mutta kyllä kaikesta huolimatta olen edelleen se pikkusisko, vaimo, kaupantäti, lastenohjaajaopiskelija ja ystävä. Näin ollen elämääni mahtuu toki muutakin sisältöä. 

Haluan jakaa omat näkemykseni, kokemukseni, kiinnostuksen kohteeni, murheeni ja pohdintani. Ja niitähän tässä raskaudessa riittää! Mitä luultavammin kirjoittelen sitä sun tätä ja otan enemmän kuin mielelläni toivepostauksia vastaan, mikäli haluatte kuulla jostakin tietystä asiasta/aiheesta enemmän!? Tässä tuntuu itsekin olevan suhteellisen öönä aapisen laidalla, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa!

Pahoinvointi on onneksi väistynyt, mutta jatkuva väsymys tekee koulun ja työnteon yhdistelemisestä välillä haastavaa. Sitten kun yhdistää siihen periksiantamattoman luonteen, niin ei auta paljon kenenkään tulla sanomaan, että mitä kannattaa ja mitä ei kannata nyt tehdä. Ei vaan, täytyyhän tässä ensisijaisesti kuitenkin kuunnella omaa kehoaan ja miettiä kuinka paljon oikeasti jaksaa, ilman että tarvii vetää uupumukseen asti tätä hommaa. Tällä hetkellä kuitenkin pyyhkii ihan kivasti. Välillä kun on näitä lyhyempiäkin työpäiviä, niin saa levähtää ihan kunnolla, niin jaksaa taas kummasti paremmin. 

Vielä kun saisi kunnolla otteen ruokailuun ja liikkumiseen, niin eiköhän tämä tästä ala taas luonnistua! Se on jännä miten tuo sänky vaan niin kutsuvasti huutelee luoksensa ja on tullut huomattua, ettei tuon näkkärinkään voimalla kovin montaa päivää elä! Seuraavassa hetkessä saattaakin sitten iskeä joku aivan älytön himo päälle, niin että se ei tunnu lähtevän päästä pois millään...

On tämä vaan niin jännittävää ja ihanaa! Olkoot tämä nyt virallisen epävirallinen tervetuliaispuhe. Ps. Sivupalkin Facebook-tunnisteesta pääset suoraan Pikkuvarpaita-blogin Facebook-sivuille, tervetuloa!